|
Aarnin Leijonasydän eli tutuille Leevi on heräteostos. "Parin" saunakaljan jälkeen saa päähänsä ihan hulluja ideoita, minkä takia ymmärrän miksi jotkut pysyvät erossa nettikaupoista muutaman neuvoa antavan jälkeen... Onneksi lompakko laihtui sen verran, ettei muutamaan kuukauteen tarvitse joutua vahingossakaan vastaavaan tilanteeseen.
Leevissä minut hurmasi sen väri ja ulkonäkö. Ennen kuin olin edes kuullu hevosesta yhtään mitään olin jo päättänyt, että se on juuri Se Hevonen. Tietenkin kyselin myyjältä hevosen luonteesta, suvusta ynnä muusta sellaisesta tähdellisestä, mutta mikään ei olisi enää saanut mieltäni muutettua. Onneksi Leeville ei käynyt kuten useille heräteostoksilleni. Kun seuraavana päivänä pikaistuksissaan tehtyä ostosta katselee, niin toteaakin sen olevan aivan kamala ja se unohtuu kaapin perälle ikuisiksi ajoiksi.
Ulkonäkönsä puolesta Leevi on edelleen täyskymppi. Tuntuu, että se vain komistuu päivä päivältä. Sen puolesta se ei ole unohtumassa mihinkään, ja toisaalta eipä tuota voi unohtaakaan... Leevi on nimittäin kaikkea muuta kuin näkymätön, hajuton tai mauton. Se on ensimmäisenä aamulla aloittamassa mölyämisen, hirnuu kimeästi ja kolistelee karsinassaan tasan niin pitkään, että sapuska on turvan edessä. Poika on kova hössöttämään ja tahtoo ehdottomasti nähdä, kuulla, maistaa ja haistaa kaiken ja kaikkea. Välillä jopa tuntuu, että sitä ärsyttää karsinassa oleminen kun tallissa tapahtuu kaikkea mihin juuri hänen olisi pakko osallistua.
Hoidettaessa Leevin on pakko saada haistella kaikki välineet erikseen. Se mieluusti jää harjailemaan hampaitaan sukaan haistelun jälkeen ja kaviokoukkua ori tahtoisi narskutella oikein mielellään. Kun se on todennut hoitovälineet sopiviksi niin maultaan kuin tuoksuiltaan, ori mieluusti keskittyy hoitotoimenpiteisiin. Harjauksen aikana ori lörpöttää alahuultaan rentona ja silmät menevät puoliumpeen. Auta armias, jos keskeytät tämän hemmottelusession... Häntä heilahtaa hyvin äkäisesti ja sen jälkeen tönäistään turvalla kuin kysyen että mikä maksaa. Vatsanalus saa aikaan hieman luimistelevia korvia ja äkäisesti viuhtovaa häntää, mutta ei mitään sen suurempia mielenosoituksia. Kaviot nousevat puhdistusta varten helposti ylös, tosin ne kyllä painuvat takaisin vasten lattiaakin Leevin mielestä sopivan ajan jälkeen.
Ori on aina valmiina lähtemään. Leevin nähdessä ratsastuskamppeet tai pelkästään riimunnarun se alkaa hieman steppailemaan ja puhisee innokkaasti korvat hörössä. Satuloinnin ajaksi ori kannattaa laittaa kiinni, jotta satulan saa selkään ilman turhautumista ja talloutuneita varpaita. Taluttaessa Leevin mielestä ihmiset kävelevät aivan liian hitaasti, mutta napautus ryntäille riimunnarun päällä riittää muistuttamaan, että narun päässä on joku jolla on vain kaksi jalkaa. Selkään noustessa suosittelen jonkun pitämään kiinni hevosesta, sillä orin mielestä elämä on selvästikin liian lyhyt paikoillaan seisoskeluun.
Ratsastaessa ori on herkkä avuille. Tai ainakin teoriassa. Maneesissa mentäessä ori keskittyy satasella, kunhan alkulämmittelyt malttaa tehdä huolella. Muuten ori on levoton koko harjoituksen ajan eikä apujen rauhallinen kuunteleminen loppuun asti ole sen mielestä mitenkään mielenkiintoista. Pysähtymisiä Leevin kanssa kannattaa aina harjoitella ja yleensä treenien loppupuolella ori malttaakin jo pysyä paikallaan ihan niin pitkään kun ratsastaja vain haluaa kuolaimiaan kolistellen ja huuliaan "ploplotellen". Kentällä huolellisen alkulämmittelyn merkitys korostuu. Tallin pihalla kun välillä tapahtuu jotain, joka on tämän pojan mielestä todella paljon mielenkiintoisempaa kuin selässä epätoivoisesti apuja tyrkyttävä ratsastaja. Maastossa Leevi on pomminvarma kaveri, joka ei pelkää mitään eikä ketään.
Leevi rakastaa esiintymistä. Yleisö ja useat hevoset sekä kilpailupaikan jännittynyt tunnelma lataavat Leevin entistä suuremmille kierroksille. Kaikkia pitää tervehtiä kovaan ääneen hirnumalla eikä rauhassa paikallaan seisominen ole hauskaa. Tai no, kyllähän tavallaan Leevi pysyy paikallaan vaikka se steppaileekin. Orikuolain on paikallaan tälläisissä tilanteissa ja tosissaan riimunnarun vaikutusvaltaa orin ryntäilyihin ei kannata unohtaa. Eikä varmaan voi liikaa korostaa alkulämmittelyn merkitystä. Kisatilanteessa se tosin vaatii aikaa ehkä noin sata kertaa enemmän ja entistäkin vaativampia tehtäviä. Mitä enemmän oria kiusaa keksimällä melkeinpä joka askeleelle uutta kuviota ja koukeroa niin sitä nopeammin se alkaa olemaan kuulolla myös arvosteltavan suorituksen aikana. Onnistunut "alkurääkki" palkitaan yleensä ruusukkeella palkintojenjaossa.
Leevissä minut hurmasi sen väri ja ulkonäkö. Ennen kuin olin edes kuullu hevosesta yhtään mitään olin jo päättänyt, että se on juuri Se Hevonen. Tietenkin kyselin myyjältä hevosen luonteesta, suvusta ynnä muusta sellaisesta tähdellisestä, mutta mikään ei olisi enää saanut mieltäni muutettua. Onneksi Leeville ei käynyt kuten useille heräteostoksilleni. Kun seuraavana päivänä pikaistuksissaan tehtyä ostosta katselee, niin toteaakin sen olevan aivan kamala ja se unohtuu kaapin perälle ikuisiksi ajoiksi.
Ulkonäkönsä puolesta Leevi on edelleen täyskymppi. Tuntuu, että se vain komistuu päivä päivältä. Sen puolesta se ei ole unohtumassa mihinkään, ja toisaalta eipä tuota voi unohtaakaan... Leevi on nimittäin kaikkea muuta kuin näkymätön, hajuton tai mauton. Se on ensimmäisenä aamulla aloittamassa mölyämisen, hirnuu kimeästi ja kolistelee karsinassaan tasan niin pitkään, että sapuska on turvan edessä. Poika on kova hössöttämään ja tahtoo ehdottomasti nähdä, kuulla, maistaa ja haistaa kaiken ja kaikkea. Välillä jopa tuntuu, että sitä ärsyttää karsinassa oleminen kun tallissa tapahtuu kaikkea mihin juuri hänen olisi pakko osallistua.
Hoidettaessa Leevin on pakko saada haistella kaikki välineet erikseen. Se mieluusti jää harjailemaan hampaitaan sukaan haistelun jälkeen ja kaviokoukkua ori tahtoisi narskutella oikein mielellään. Kun se on todennut hoitovälineet sopiviksi niin maultaan kuin tuoksuiltaan, ori mieluusti keskittyy hoitotoimenpiteisiin. Harjauksen aikana ori lörpöttää alahuultaan rentona ja silmät menevät puoliumpeen. Auta armias, jos keskeytät tämän hemmottelusession... Häntä heilahtaa hyvin äkäisesti ja sen jälkeen tönäistään turvalla kuin kysyen että mikä maksaa. Vatsanalus saa aikaan hieman luimistelevia korvia ja äkäisesti viuhtovaa häntää, mutta ei mitään sen suurempia mielenosoituksia. Kaviot nousevat puhdistusta varten helposti ylös, tosin ne kyllä painuvat takaisin vasten lattiaakin Leevin mielestä sopivan ajan jälkeen.
Ori on aina valmiina lähtemään. Leevin nähdessä ratsastuskamppeet tai pelkästään riimunnarun se alkaa hieman steppailemaan ja puhisee innokkaasti korvat hörössä. Satuloinnin ajaksi ori kannattaa laittaa kiinni, jotta satulan saa selkään ilman turhautumista ja talloutuneita varpaita. Taluttaessa Leevin mielestä ihmiset kävelevät aivan liian hitaasti, mutta napautus ryntäille riimunnarun päällä riittää muistuttamaan, että narun päässä on joku jolla on vain kaksi jalkaa. Selkään noustessa suosittelen jonkun pitämään kiinni hevosesta, sillä orin mielestä elämä on selvästikin liian lyhyt paikoillaan seisoskeluun.
Ratsastaessa ori on herkkä avuille. Tai ainakin teoriassa. Maneesissa mentäessä ori keskittyy satasella, kunhan alkulämmittelyt malttaa tehdä huolella. Muuten ori on levoton koko harjoituksen ajan eikä apujen rauhallinen kuunteleminen loppuun asti ole sen mielestä mitenkään mielenkiintoista. Pysähtymisiä Leevin kanssa kannattaa aina harjoitella ja yleensä treenien loppupuolella ori malttaakin jo pysyä paikallaan ihan niin pitkään kun ratsastaja vain haluaa kuolaimiaan kolistellen ja huuliaan "ploplotellen". Kentällä huolellisen alkulämmittelyn merkitys korostuu. Tallin pihalla kun välillä tapahtuu jotain, joka on tämän pojan mielestä todella paljon mielenkiintoisempaa kuin selässä epätoivoisesti apuja tyrkyttävä ratsastaja. Maastossa Leevi on pomminvarma kaveri, joka ei pelkää mitään eikä ketään.
Leevi rakastaa esiintymistä. Yleisö ja useat hevoset sekä kilpailupaikan jännittynyt tunnelma lataavat Leevin entistä suuremmille kierroksille. Kaikkia pitää tervehtiä kovaan ääneen hirnumalla eikä rauhassa paikallaan seisominen ole hauskaa. Tai no, kyllähän tavallaan Leevi pysyy paikallaan vaikka se steppaileekin. Orikuolain on paikallaan tälläisissä tilanteissa ja tosissaan riimunnarun vaikutusvaltaa orin ryntäilyihin ei kannata unohtaa. Eikä varmaan voi liikaa korostaa alkulämmittelyn merkitystä. Kisatilanteessa se tosin vaatii aikaa ehkä noin sata kertaa enemmän ja entistäkin vaativampia tehtäviä. Mitä enemmän oria kiusaa keksimällä melkeinpä joka askeleelle uutta kuviota ja koukeroa niin sitä nopeammin se alkaa olemaan kuulolla myös arvosteltavan suorituksen aikana. Onnistunut "alkurääkki" palkitaan yleensä ruusukkeella palkintojenjaossa.