Jälkeläiset
S Y N T Y N Y T
10.05.2014
30.05.2014 |
N I M I
|
E M Ä
|
Sukutaulu ja -selvitys
Jalometalli suomenhevonen, rautias, 156 cm |
Jalo-Ajatus suomenhevonen, musta, 154 cm |
Tosijalo |
Haavetar | I.K. Misteli suomenheovnen, punarautias, 152 cm |
Valon Veli |
I.K. Aika-Mimmi | ||
Aarnin Tarinankertoja suomenhevonen, musta, 150 cm |
Aarnin Komia Kaarle musta, suomenpienhevonen, 149 cm |
Hurjan Hurmaava |
Kitteri | Aarnin Satumainen ruunikko, suomenhevonen, 158 cm |
Aarnin Taistelun Arvoinen |
Aarnin Sulosointu |
Vanhemmat
Isä Jalometalli on itsevarma monitoimiratsu. Se kilpaili loistavasti esteillä 70 cm luokissa, koulussa helppoa A:ta sekä maastossa ja on täysin pomminvarma missä tahansa liikutaan. Ihan sama tuli vastaan minkälainen tukkirekka tahansa tai pölähti tien vieren puskasta vaikka minkälainen lauma variksia ei ori muuta kuin höristänyt korviaan ja jatkoi matkaansa hötkyilemättä. Ikävä kyllä muuten Jalometalli ei perinyt isänsä lempeää luonnetta. Orina ollessaan se unohti välillä miten ihmisten kanssa toimitaan ja oli vähän turhankin hanakasti tammojen perään. Niinpä Jalomieli kerkesi astumaan vain Leevin emän ennen kuin se päätettiin ruunata. Tämän jälkeen orista kehkeytyi jopa ihan siedettävä hevonen ja ainakin sata kertaa turvallisempi käsitellä maasta.
Emä Aarnin Tarinankertoja on pätevä yleishevonen, jonka erikoinen väri huomataan liikkuipa tamman kanssa missä tahansa. Luonteeltaa lempeä ja pitkäpinnainen Taru on kilpaillut jopa vaativan B:n kouluratoja ja estekentillä se on tuttu näky 80 senttimetrin luokissa. Taru on laiskanpuoleinen liikkeissään eikä sillä ikinä tunnusta olevan kiire minnekään. Ratsastajalta vaaditaankin kaikennäköisiä kikkoja mieluiten matallimmasta kohdasta aidan alittavan suomenhevosneidin motivoimiseen. Se tulee juttuun kaikkien kanssa ja hörisee mielellään tuntemattomillekin ihmisille.
Emä Aarnin Tarinankertoja on pätevä yleishevonen, jonka erikoinen väri huomataan liikkuipa tamman kanssa missä tahansa. Luonteeltaa lempeä ja pitkäpinnainen Taru on kilpaillut jopa vaativan B:n kouluratoja ja estekentillä se on tuttu näky 80 senttimetrin luokissa. Taru on laiskanpuoleinen liikkeissään eikä sillä ikinä tunnusta olevan kiire minnekään. Ratsastajalta vaaditaankin kaikennäköisiä kikkoja mieluiten matallimmasta kohdasta aidan alittavan suomenhevosneidin motivoimiseen. Se tulee juttuun kaikkien kanssa ja hörisee mielellään tuntemattomillekin ihmisille.
Isovanhemmat
Leevin isänisä Jalo-Ajatus on kuin klooni isästään Tosijalosta. Suurikokoinen läsipäinen ja liinavaharjainen ori oli tuttu näky kansallisilla vaativan B:n kouluradoilla sijoittuen hienosti ratsastajansa kanssa. Jalmariksi haukuttu ori oli ihmisystävällinen ja erittäin kärsivällinen, mutta kyllä se osasi kepposetkin. Jalmari oli myös aikamoinen sirkushevonen: sen omistaja opetti sille paljon erilaisia temppuja aina kavion antamisesta käskystä paikallaan hypähtämiseen. Monien mielestä ori olikin oikeasti koira, joka oli päätynyt väärään ruumiseen.
Isänemä I.K. Misteli kokeili ensin uraa ravurina, muttei siitä mitään tullut. Vauhtia ei tammalla riittänyt tarpeeksi, joten se myytiin neljävuotiaana ratsuksi. Topakan ratsukoulutuksen jälkeen tamma vietti muutaman vuoden elämästään ratsastuskoululla. Itsepäisyyden ja herkkyyden vuoksi Misteliä ei kuitenkaan annettu nuorimpien harrastajien käsiin, mutta kokeneempien ratsastajien kanssa se kilpaili jonkin verran koulukentilla helppo C -luokissa. Tämä muori kun päätti jotain, niin siinä ei ala-asteikäinen pahemmin kauramoottoria pidätellyt. Sitten eräänä päivänä tallille asteli nuori nainen, joka löysi heti yhteisen sävelen Mistelin kanssa. Tamma muutti pois ratsastuskoulun hälinästä ja siitä kuoriutui vauhdikas esteratsu. Hankala luonnekin hieman lieveni uuden omistajan käsissä.
Emänisä Aarnin Komia Kaarle oli tyylikäs pikkumusta ori. Heti syntymästään alkaen Kaarle oli kasvattajansa silmäterä sekä oikea lellikki. Orista kasvoikin oikein hurmaava ja hyväkäytöksinen kaveri, jonka uskalsi jättää vaikka lasten käsiin. Hevonen kilpaili koulussa helppo A -tasoisissa kilpailuissa jonkin verran, mutta enemmänkin se kiersi näyttelyitä. Pieni musta ori hurmasi missä tahansa se kulkikin ja se pääsi jopa kantakirjaan komeasti ykköspalkinnolla. Kaarle jätti useita kaikenlaiseen käyttöön sopivia varsoja, joista suurin osa peri isänsä mustan värityksen.
Emänemä Aarnin Satumainen oli tunnettu hitaudestaan. Sen omistaja nauroikin usein, että tamman toimintaan passasi lausahdus "naisia saa aina odottaa" paremmin kuin hyvin. Toisaalta leppoisasta luonteesta oli etua, sillä sen kanssa uskalsi toimia aloittelevampikin hevosharrastaja huoletta. Satu kisasi heikonlaisesti esteitä 60 cm:n luokissa sekä koulua tasolla helppo C. Emänä Satu oli kuitenkin maailman mahtavin: pitkähermoinen, mutta tarvittaessa napakka. Varsojen luonteeseen saatiin hieman vipinää säpäkämmällä orivalinnalla ja moni varsoista onkin luonteeltaan täyttä kultaa, mutta myös erittäin passeleita kisaratsuja.
Isänemä I.K. Misteli kokeili ensin uraa ravurina, muttei siitä mitään tullut. Vauhtia ei tammalla riittänyt tarpeeksi, joten se myytiin neljävuotiaana ratsuksi. Topakan ratsukoulutuksen jälkeen tamma vietti muutaman vuoden elämästään ratsastuskoululla. Itsepäisyyden ja herkkyyden vuoksi Misteliä ei kuitenkaan annettu nuorimpien harrastajien käsiin, mutta kokeneempien ratsastajien kanssa se kilpaili jonkin verran koulukentilla helppo C -luokissa. Tämä muori kun päätti jotain, niin siinä ei ala-asteikäinen pahemmin kauramoottoria pidätellyt. Sitten eräänä päivänä tallille asteli nuori nainen, joka löysi heti yhteisen sävelen Mistelin kanssa. Tamma muutti pois ratsastuskoulun hälinästä ja siitä kuoriutui vauhdikas esteratsu. Hankala luonnekin hieman lieveni uuden omistajan käsissä.
Emänisä Aarnin Komia Kaarle oli tyylikäs pikkumusta ori. Heti syntymästään alkaen Kaarle oli kasvattajansa silmäterä sekä oikea lellikki. Orista kasvoikin oikein hurmaava ja hyväkäytöksinen kaveri, jonka uskalsi jättää vaikka lasten käsiin. Hevonen kilpaili koulussa helppo A -tasoisissa kilpailuissa jonkin verran, mutta enemmänkin se kiersi näyttelyitä. Pieni musta ori hurmasi missä tahansa se kulkikin ja se pääsi jopa kantakirjaan komeasti ykköspalkinnolla. Kaarle jätti useita kaikenlaiseen käyttöön sopivia varsoja, joista suurin osa peri isänsä mustan värityksen.
Emänemä Aarnin Satumainen oli tunnettu hitaudestaan. Sen omistaja nauroikin usein, että tamman toimintaan passasi lausahdus "naisia saa aina odottaa" paremmin kuin hyvin. Toisaalta leppoisasta luonteesta oli etua, sillä sen kanssa uskalsi toimia aloittelevampikin hevosharrastaja huoletta. Satu kisasi heikonlaisesti esteitä 60 cm:n luokissa sekä koulua tasolla helppo C. Emänä Satu oli kuitenkin maailman mahtavin: pitkähermoinen, mutta tarvittaessa napakka. Varsojen luonteeseen saatiin hieman vipinää säpäkämmällä orivalinnalla ja moni varsoista onkin luonteeltaan täyttä kultaa, mutta myös erittäin passeleita kisaratsuja.
Isoisovanhemmat
Isänisänisästä liinaharjaisesta, isokokoisesta läsipäästä Tosijalosta kerrotaan hurjia tarinoita. Orin kerrotaan olleen melkeinpä pitelemätön. Ei kylläkään kilpailuissa (Tosijalo kiersi kyllä koulukentillä helpoissa luokissa) vaan ori oli karkailun kruunaamaton kuningas. Ei löytynyt sellaista aitaa tai muuta rakennelmaa mistä tämä hevosmaailman Houdini olisi itseään saanut vapaalle jalalle. Kerrotaankin, että Tosijalon tallipaikan lähistöllä olisi syntynyt orin elinaikana suurilla valkoisilla merkeillä varustettuja isokokoisia suomenhevosia...
Isänisänemä Haavetar oli kevytrakenteinen kuin kouluradoille luotu lempeäluonteinen tamma. Se oli pienen pääkaupunkiseudulla sijaitsevan ratsastuskoulun luottoratsu, jonka selässä monet ponitytöt ja -pojat opettelivat hevosen hallitsemisen jalon taidon. Sillä myös kilpailtiin ihan vaativa B -tason kilpailuissa ja monen kilparatsastajan ura alkoikin tämän tamman kanssa kisoja kiertämällä.
Isänemänisä Valon Veli on tuttu nimi vähän vanhemmille Toto-pelaajille. Ori tarvitsi vuoden lisää kypsymisaikaa, joten se aloitti kisailemisen vasta nelivuotiaana. Alkuun kovin moni ei ottanut selvästi takakorkeaa ADHD-luonteista rimppakinttuista pikkuoria tosissaan. Se näytti ennemmin sirkuksesta karanneelta keskenkasvuiselta ponilta kuin upealta kotimaisen kylmäverirodun edustajalta. Mutta kun Valon Veli aloitti kilpailu-uransa voittamalla seitsämän starttia putkeen, alkoi ivailijoiden hymyt hyytymään. Ori juoksi pitkän sekä rahakkaan uran ja jätti jälkeensä monia menestyneitä ravureita.
Isänemänemä I.K. Aika-Mimmi edustaa myös pitkälinjaista ravurisukua. Suku antoikin viitteitä odottaa tästä tammasta jotain suurta, olihan Aika-Mimmin täysveli juossut voitokkaasti saavuttaen ravikuninkaallisen tittelin urallaan. Aika-Mimmi osoittautui kuitenkin vain keskinkertaiseksi ravuriksi, mutta se oli I.K.-tallin ensimmäisiä kasvatteja ja sai siksi jäädä talliin jatkamaan sukuaan muutaman vuoden kilpailurupeaman jälkeen. Tamma oli myös miellyttävä ratsuna, herkkä ja erittäin eteenpäin pyrkivä.
Emänisänisä tummanruunikko, säkäkorkeudeltaan juuri ja juuri 150 cm korkea Hurjan Hurmaava ostettiin kaksivuotiaana Aarnin tallille opiskelemaan kouluratsuksi. Pienestä pitäen orilla oli hallussa irtonaiset ja komeat liikkeet ja se kilpaili menestyksekkäästi vaativissa luokissa. Ori oli luonteeltaa nöyrä ja oppivainen, mutta kyllä kaverilta löytyi myös sellaista orimaista villiyttäkin. Se oli kuitenkin aina ihmisen hallittavissa. Hurmaava astui muutaman tamman ja suurin osa näistä varsoista kilpailee koulussa.
Emänisänemä ruunikko, 148 cm korkea Kitteri oli Aarnin tallin yksi kantatammoista. Tamma kirjattiin kuusivuotiaana kantakirjaan ykköspalkinnolla. Kitteri oli juuri sellainen kuin suomenhevosratsun kuuluu olla niin rakenteeltaan kuin liikkeiltään ja luonteeltaan. Tammalla kisattiin esteitä jonkin verrna 70 cm:n luokissa, mutta enemmän siihen törmättiin koulukilpailuissa helppo A:n luokissa. Lempeä tamma oli mainio emänäkin ja sen varsoista on tullut hyväluonteisia ja -rakenteisia yleispainotteisia kisahevosia.
Emänemänisä Aarnin Taistelun Arvoinen (punaruunikko, 162 cm) oli ensimmäisiä Aarnin tallin kasvatteja. Mielettömän rohkea ja utelias ori niitti mainetta ja kunniaa kenttäratsastuksessa sekä esteillä ja käytiinpä sen kanssa talvisin tekemässä tukkitöitä umpihankeen peittyneessä metsässä. Ori kuitenkin jouduttiin lopettamaan ähkyn vuoksi kahdeksanvuotiaana ja se ehti jättämään harmittavan vähän jälkeläisiä.
Emänemänemä Aarnin Sulosointu oli vaaleanrautias, liinaharjainen 155 cm korkea kuvankaunis tamma. Tamma oli nöyrä työmyyrä luonteeltaan ja keskinkertainen yleisratsu. Se kilpaili helpoissa koululuokissa ja hyppäsi pieniä esteitä, mutta kovin kilpailuhenkinen se ei ollut. Laiskaksikin sitä jopa haukuttiin. Sulosointu jätti maailmaan kuusi kuusi tammaa ja yhden orin ja melkein kaikki perivät emänsä hitaan luonteen.
Isänisänemä Haavetar oli kevytrakenteinen kuin kouluradoille luotu lempeäluonteinen tamma. Se oli pienen pääkaupunkiseudulla sijaitsevan ratsastuskoulun luottoratsu, jonka selässä monet ponitytöt ja -pojat opettelivat hevosen hallitsemisen jalon taidon. Sillä myös kilpailtiin ihan vaativa B -tason kilpailuissa ja monen kilparatsastajan ura alkoikin tämän tamman kanssa kisoja kiertämällä.
Isänemänisä Valon Veli on tuttu nimi vähän vanhemmille Toto-pelaajille. Ori tarvitsi vuoden lisää kypsymisaikaa, joten se aloitti kisailemisen vasta nelivuotiaana. Alkuun kovin moni ei ottanut selvästi takakorkeaa ADHD-luonteista rimppakinttuista pikkuoria tosissaan. Se näytti ennemmin sirkuksesta karanneelta keskenkasvuiselta ponilta kuin upealta kotimaisen kylmäverirodun edustajalta. Mutta kun Valon Veli aloitti kilpailu-uransa voittamalla seitsämän starttia putkeen, alkoi ivailijoiden hymyt hyytymään. Ori juoksi pitkän sekä rahakkaan uran ja jätti jälkeensä monia menestyneitä ravureita.
Isänemänemä I.K. Aika-Mimmi edustaa myös pitkälinjaista ravurisukua. Suku antoikin viitteitä odottaa tästä tammasta jotain suurta, olihan Aika-Mimmin täysveli juossut voitokkaasti saavuttaen ravikuninkaallisen tittelin urallaan. Aika-Mimmi osoittautui kuitenkin vain keskinkertaiseksi ravuriksi, mutta se oli I.K.-tallin ensimmäisiä kasvatteja ja sai siksi jäädä talliin jatkamaan sukuaan muutaman vuoden kilpailurupeaman jälkeen. Tamma oli myös miellyttävä ratsuna, herkkä ja erittäin eteenpäin pyrkivä.
Emänisänisä tummanruunikko, säkäkorkeudeltaan juuri ja juuri 150 cm korkea Hurjan Hurmaava ostettiin kaksivuotiaana Aarnin tallille opiskelemaan kouluratsuksi. Pienestä pitäen orilla oli hallussa irtonaiset ja komeat liikkeet ja se kilpaili menestyksekkäästi vaativissa luokissa. Ori oli luonteeltaa nöyrä ja oppivainen, mutta kyllä kaverilta löytyi myös sellaista orimaista villiyttäkin. Se oli kuitenkin aina ihmisen hallittavissa. Hurmaava astui muutaman tamman ja suurin osa näistä varsoista kilpailee koulussa.
Emänisänemä ruunikko, 148 cm korkea Kitteri oli Aarnin tallin yksi kantatammoista. Tamma kirjattiin kuusivuotiaana kantakirjaan ykköspalkinnolla. Kitteri oli juuri sellainen kuin suomenhevosratsun kuuluu olla niin rakenteeltaan kuin liikkeiltään ja luonteeltaan. Tammalla kisattiin esteitä jonkin verrna 70 cm:n luokissa, mutta enemmän siihen törmättiin koulukilpailuissa helppo A:n luokissa. Lempeä tamma oli mainio emänäkin ja sen varsoista on tullut hyväluonteisia ja -rakenteisia yleispainotteisia kisahevosia.
Emänemänisä Aarnin Taistelun Arvoinen (punaruunikko, 162 cm) oli ensimmäisiä Aarnin tallin kasvatteja. Mielettömän rohkea ja utelias ori niitti mainetta ja kunniaa kenttäratsastuksessa sekä esteillä ja käytiinpä sen kanssa talvisin tekemässä tukkitöitä umpihankeen peittyneessä metsässä. Ori kuitenkin jouduttiin lopettamaan ähkyn vuoksi kahdeksanvuotiaana ja se ehti jättämään harmittavan vähän jälkeläisiä.
Emänemänemä Aarnin Sulosointu oli vaaleanrautias, liinaharjainen 155 cm korkea kuvankaunis tamma. Tamma oli nöyrä työmyyrä luonteeltaan ja keskinkertainen yleisratsu. Se kilpaili helpoissa koululuokissa ja hyppäsi pieniä esteitä, mutta kovin kilpailuhenkinen se ei ollut. Laiskaksikin sitä jopa haukuttiin. Sulosointu jätti maailmaan kuusi kuusi tammaa ja yhden orin ja melkein kaikki perivät emänsä hitaan luonteen.